Tämä iloinen matkalainen lähti kohti Lontoota klo: 11.25. Onneksi oltiin mun vanhempien kanssa ajoissa tuolla lentokentällä, koska mullahan oli kevyesti yhteensä 6 kiloa ylipainoa matkatavaroissa :/ Siellä sitten vaan kylmänviileesti jätin paljon vaatteita ja muuta tavaraa pois rinkasta, koska ylipainomaksu ois ollut 86 euroa, huh huh! Lopulta reissuun siis lähti 23 kiloinen jättirinkka (joka oikeesti PAINAA ja jonka suojapussi oli liian pieni), tietsikkalaukku sisältöineen ja sit 8 kilon treenikassi.
Hyvästeiden jälkeen ei muuta kuin oottelin sitten koneen nousua! Siinä vaiheessa alkoi jännitys ihan kunnolla nousta pintaan, kun mietin, että olin kentällä ihan yksin, koko maailma edessä ja tulevasta ei vielä mitään tietoa. En oo ennen matkustanut yksin lentokoneessa, aina on ollut ystäviä mukana, enkä oo ikinä ollut näin pitkää aikaa erossa mun perheestä. Vancouverissahan mulla ei ollut ketään vastassa, en tunne sieltä ketään enkä oo ihan varma vieläkään miten meen huomenna sinne mun kampukselle... No kaikki selviää toivottavasti aikanaan.
Lontoossa mulla oli edessä n. 4h odottamista tulevaa jatkolentoa varten. Heathrown kenttä oli ihan supermassiivinen, mut pointsit kotiin erinomaisesta opastuksesta, jonka avulla maailman huonoimman suuntavaiston omaava opiskelijakaan ei voinut eksyä. Tutustuin siellä kentällä kahteen muuhunkin suomalaiseen opiskelijaan, jotka oli lähdössä vaihtoon Kanadaan ja oottelivat omia jatkolentojaan. Päätettiin mennä yhdessä syömään ja oli tosi mukava jakaa fiiliksiä vaihdosta ja elämästä.
Mun jatkolento Lontoo-Vancouver kesti melkein 10h, mut aika meni yllättävän nopeesti! Sain käytäväpaikan, joten pääsin helposti jaloittelemaan lennon aikana :) Olin ihan tosi väsynyt, joten nukuin tosta lennosta yli puolet ja sitten katselin leffoja loppuajan. Positiivista oli erinomainen ja auttavainen henkilökunta. Sain kyllä apua kaikissa asioissa mm. maahantulolippusen täyttämisessä.
Saapuminen Vancouveriin oli hyvin mielenkiintoinen. Mulla ei ollut mtään tietoa, minne mun piti mennä, joten seurasin suomalaisittain kaikkia muita matkustajia. Ensimmäisenä edessä oli passin ja maahatulokaavakkeen tarkistus. Luulin, että multa ois kyselty paljon enemmän kaikkea siellä luukulla, mut selvisin ihan peruskysymyksillä, kuten : miksi tulit Kanadaan, kauan viivyt, missä asut jne.. Tämän jälkeen menin jännittämään mun rinkkaa, et tuleeko se perille ja mitä kaikkea on tippunut pois. Mun rinkan suojapussihan oli liian pieni, niin jouduin "kaatamaan" ylimmän osan pois eli rinkka jäi tavallaan auki. Mutta olin taas ihan lucky girl, kun rinkka tuli ehjänä perille eikä mitään (ainakaan vielä) puuttunut, mitä nyt suojapussi oli vähän revennyt, mut se ei haittaa.
Sitten kaikkien tavaroiden kanssa hotellille. Voin kertoo, ettei ollut erityisen nautinnollista kantaa tota rinkkaa, tietsikkalaukkua ja treenikassia, ojentaa viranomaisille vielä yks paperi ja sitten mennä taksijonoon. Pikkusen ne katto tota mun tavaramäärää, haha :D Lopulta pääsin taksille ja olin valmiiksi tulostanut mun hotellin osoitteen ja nimen, kun sanokaapa ite suomalaisella ääntämisellä "The Burrard" ihan sairaan haastava! Sit mun taksikuski oli intialainen, eikä sekään osannut lausua sitä. Aluks se kuski ei ees ollut varma minne meidän piti mennä ja siinä vaiheessa alko kyllä vähän ahistamaan, et mitäköhän oikee tapahtuu. Mut loppu hyvin kaikki hyvin! Pääsin suoraan hotellin eteen ja unohdin antaa kuskille tipin eli putkeen menee!
Ai niin, sääntö 1. Älä istu taksissa kuskin viereen eteen vaan aina taakse. Meinasin painella siihen etupenkille, mut onneks siinä oli jotain tavaraa ja jotenkin yhtäkkiä muistin, et aina taakse. Meinas tulla kyllä pieni kulttuurien yhteentörmäys...
Paikallista aikaa olin sitten illalla täällä hotellilla! Kännykässä ei ollut kenttää eli en saanut ilmotettua kellekkään et oon turvallisesti perillä. Sosiaalinen media pelasti sitten lopulta mut, kun sain tietokoneen auki ja ilmotukset tehtyä, et täällä ollaan! Oli muuten fiksu veto ostaa adapteri jo Suomesta!
Tää hotelli on kyllä tosi positiivinen yllätys. En ollut ihan varma mitä odottaa.. Huone on tilava, siisti ja moderni. Hintaan kuuluu internetin käyttö, polkupyörän lainaus, kahvit ja vettä, joten ei tarvinnu lähtee illasta enää kauppaan. Tän hotellin vieressä on 7eleven eli pieni ruokakauppa, josta saa vähän kaikkee :)
Aamulla heräsin huolestuneisiin puhelinsoittoihin, kun mun äiti ja sisko yritti soittaa. Aamulla siis toimi jo tuo mun puhelin ja sainkin yhteyden Suomeen. Kävin myös tässä tänä aamuna ostamassa 7elevenistä aamupalaa ja voin kertoo, että mulla on varmaan kaikki hampaat täynnä reikiä, kun tuun takaisin Suomeen! (Äiti infoon sitten sua, kun tarviin lisää Xylitol-purkkaa :D) Ihan kaikissa tuotteissa oli älyttömästi sokeria ja suklaata, Whattaa???! Siellä ihan perinteisesti tutkiskelin tuoteselosteita ja yritin valita sellasia ei niin pahoja, jotka pitäis ees hetken nälkää. No saa nähä, miten mun keho reagoi tähän sokerin määrään, kun Suomessa en ikinä lisää mihinkään sokeria enkä muutenkaan syö sitä miltei ollenkaan...
Aattelin vielä jakaa pari kuvaa. Mites tää mun aamuinen näköala tästä huoneesta?
Aika siisti vai mitä? Minä täällä toisella puolella maailmaa, WOW!
On muuten aika outoa, kun koko ajan pitää laskea tuota rahaa päässä euron ja CAD:n välillä, et paljon mikäkin maksaa. Ehkä se vähitellen tulee sitten automaattisesti, mut alussa ainakin on ainakin vähän haastellista :D. Tänään ohjelmassa on huomisen reitin selvittäminen. Munhan pitäis mennä tosissaan sinne yliopiston kampukselle joko Skytrainilla tai bussilla ja noiden tavaroiden kanssa matkustaminen on aika haasteellista, kun ei tiedä yhtään mihin mun pitäis mennä. Luotan siihen, että kaikki järjestyy. Huomenna mulla alkaa siis housing orientation, aikataulut on sähköpostissa, mut en oo vielä jaksanut perehtyä.
Oon aikaerosta aika sekasin vieläkin, nytkin väsyttää tosi paljon, mut pakko yrittää heti päästä oikeeseen rytmiin. Aattelin käydä vähän kiertämässä tätä keskustaa ja kattelemassa jotain ruokapaikkaa. On vähän jännittävää lähtee yksin tonne, saa nähä mistä löydän itteni :D Fiilikset on hyvät, mitä nyt pientä stressiä meinaan kasvattaa pikkujutuista, mut eiköhän nekin jää pois, kun pääsen sinne kampukselle.
Kello on täällä 11.17 ja sää on selkeä sekä poutainen. Lähetän kaikille tasapuolisesti terkut Suomeen! :)
2 kommenttia:
Hyvältä näyttää ja kuulostaa! Yritin vaikka kuinka monta kertaa lausua yksikseni ääneen tota burrardia, kunnes aloin vaan nauramaan ääneen ja mietin, että onneks päädyit oikeaan hotelliin. :D Ei oikein istu ainakaan mun suomalaiseen suuhun!
Niinpä! Eikö ookkin aika vaikee!? Siinä oli kiva tilanne, kun kumpikaan minä tai se taksikuski ei ollu varma miten se lausutaan tai missä se on :D haha!
Lähetä kommentti