Beautiful life

Aurinkoinen iltapäivä SFU:ssa

Jos joskus mietit, että oletko onnellinen, niin vastaus on: todellakin. Vai miten on: suomalainen ruoka, puhtaus, hyvänmakuinen ja raikas vesi, kaunis luonto, sisävessat, asioiden selkeys ja järjestelmällisyys jne.. Kun joka päivä syön täällä sokeria (ihan kaikessa ruoassa), paikkojen vessat on aina erilaisia (aijjaa, että toisessa paikassa pitää napin edessä heilauttaa kättä, kun seuraavassa huuhtelu on täysin automatisoitunutta), ja joka ikisen asian hoitamiseen pitää jonottaa (kyllä, jopa juoksumatolle on varattava vuoro, siihen ei voi vaan mennä!), niin alkaa suomalaiset käytänteet tuntua yllättävänkin mukavilta ja suomalaisen ruoan arvostaminen nousta.

Ei, se ei oo tukossa, niinkuin minäkin aluksi luulin, vaan ne on aina vettä puolillaan.

Mulla oli torstaina ensimmäiset luennot Harbour Centrellä (Vancouverin keskustassa), jonne mun piti mennä bussilla sellanen 45 min matka. En tiennyt lainkaan missä, kyseinen paikka sijaitsi, joten kyselin taas kaikilta neuvoa bussissa ja kaduilla, jonka myötä lopulta myös löysin perille. Onneksi ihmiset täällä on aina tosi avuliaita ja ystävällisiä :)

Matkalla luennoille

Harbour Centre

Mun eka kurssi on nimeltään Health Illness in Later Life eli tosi mielenkiintoinen kokonaisuus ja meidän luennoitsija oli ihan erinomainen! Parasta täällä on , kun nää yrittää lausua mun nimeä (ja jos sulla on vaikeasti lausuttava nimi, niin sulta ei kysellä luennoilla niin paljoa). Mua vähän harmittaa se, kun toi mun enkku ei oo "akateemisesti" vielä niin hyvällä tasolla, että voisin esittää mun mielipiteitä julkisesti, niin kuin haluaisin. On outoa olla hiljaisempi luennoilla, kun Suomessa oon tottunut olemaan suhteellisen aktiivinen kaikissa keskusteluissa. Tuolla kurssilla kuitenkin pääsin jo vähän ääneen, huomasin ettei ne asiat olleetkaan vaikeita, kurssin kokonaisuus vaikuttikin erittäin mukavalta sekä tutustuin heti kahteen erittäin mukavaan opiskelijaan.

Luentojen jälkeen katoin ulos ja mitä ihmettä, siellä paistoi aurinko! Ai että, tsek this out:





Kävin illasta kampuksen ruokakaupassa ostamassa jotain ja aattelin aina Suomessa, että ruoka on kallista, mutta mitäköhän täällä se sitten on! Kaikki perusruoka-aineet maksaa vähintään saman mitä Suomessa ja enemmänkin (ja huomioidaan se, että täällä ei oo rahkaa, ruisleipää, rasvatonta raejuustoa jne..). En siis yhtään ihmettele, että täällä opiskelijat ei syö päivän aikana oikeestaan mitään. Kaikki kantaa mukanaan vaan ihan älyttömän isoa teräksistä take away mukia, joka on täynnä kahvia. Kahvi on täällä muuten ihan tajuttoman pahaa! Starbucks Coffee saattaa olla poikkeus, mutta toi ihan perus-normaalikahvi oli :(

Päätin pitää loppuillan rentona. Ajatuksena oli mennä tutustumaan kampuksen Fitness Centeriin, mutta nuha meinaa tulla ja treenaaminen jäi väliin. Hengailtiin loppuilta Gwenin kaa ja käveltiin täällä kampusalueella.

Levykauppa Vancouverissa