Week number two

Guess what? Saatte mut joka päivä iloiselle tuulelle, kun katson noita lukijamääriä ja ne on aina suurempia kuin odotin :) Tosi kiva, kun niin moni teistä haluaa jakaa tän mun vaihtokokemuksen! Aurinko se on vaan jaksanut paistaa täällä tämän viikon ajan, ihanaa!

Ihana aurinko

On se kyllä ihan uskomatonta, miten paljon voi tapahtua parissa päivässä. Oon ollut ihan superkiireinen parin päivän ajan ja sehän sopii mulle erittäin hyvin :)  On tullut käytyä monessa paikassa, tutustuttua ihmisiin ja hankittua kaikkea tarpeellista.

Koska mulla ei ollut yhtään lisäkiloja kengille (kyllä ihan oikeesti jätin myös korkkarit Suomeen), niin tarvitsin lämpimät ja hyvät kengät kävellä. Täällä tulee käveltyä joka päivä tosi monta kilometriä, kun välimatkat on aika suhteellisen pitkiä. Toisaalta ihan erinomainen juttu, mut jalat on aika kovilla. Menin siis jälleen kerran Metrotownin ostarille keskiviikkona, koska mulla ei ollut luentoja lainkaan kyseisenä päivänä:

Lähdettiin keskiviikkona jo aamusta shoppailee, jotta oltaisiin ajoissa takaisin kampuksella. Nimittäin illalla olisi edessä GPS-tapahtuma (Global Buddy System) eli vähän niinkuin tutorointi-ohjelma Suomessa. Siellä me tavattaisiin meidät omat "buddyt" ja saataisiin taas tutustua muihin vaihtareihin rennon meiningin merkeissä. Tiesin ennalta myös sen, ettei oma "buddy"ni saapuisi tapahtumaan, joten näemme sitten ensi viikolla :)

Combo 3

Sushi

Tein ehkä maailman parhaimpia löytöjä, koska ostin mm. ihan tosi kevyet ja lämpimät talvikengät, kestävän kameralaukun sekä violetin sateenvarjon. Kengille jäi hintaa alennusten jälkeen vain n. 20€. Kannattaa siis käydä noissa viimeisissä alemyynneissä ja hyödyntää uudet hinnat ;)

Pinkki kalenterikin löytyi lopulta tuosta meidän kampuksen kirjakaupasta:) Just awesome! Ette usko, kuinka monesta kaupasta kävin etsimässä ihan peruskalenteria. Toisaalta mietin jo vaihtoehtona sitä, etten hanki kalenteria ollenkaan (öö, minä sanon noin??) Nyt alkoi kuitenkin tulla menoja niin paljon, että pakko merkitä jo ylös ettei ne unohdu.

Keskiviikkona oltiin ajoissa takaisin kampuksella ja mentiin GPS-tapahtumaan. Siellä tutustuin tosi moneen uuteen ihmiseen ja vihdoinkin alkoi tapahtumaan. Istuttiin loppuiltakin vielä yhdessä meidän kampuksen pubissa (se on sekoitus sellasta perus istuskelupaikkaa ja yökerhoa) vähän isommalla porukalla ja löysin pari tosi hyvää tyyppiä, joiden kanssa haluan hengata enemmänkin :)

Taas oli ihan paras, kun infomailissa luki, että "tapahtumassa tarjoillaan kevyttä ja pientä purtavaa". Siellähän oli kahvista lähtien ihan kaikkia leivoksia, hedelmiä ja marjoja. Nam! Maiston nyt vasta ekaa kertaa oikein kunnon Kanadalaista Cookieta. Olihan se hyvää, mut aika todella paljon sokeria niissä :D Mutta oli se sen arvoista!

Ai niin, kerroin teille täällä siitä, et tuo enkun kieli mietyttää aina välillä. Noo, yksi kanadalainen tyttö tuli sanomaan tuolla GPS-tapahtumassa, että voisi kuvitella, että asun jossain enkunkielisessä maassa, aksenttia ei edes kuulemma huomaa! JES, Kyllä ehkä nyt sitten uskaltaakin jo avata suunsa rohkeammin luennoilla. Onhan se silti aika jännittävä tilanne...

Tänään olin aamusta luennoilla ja sain tosi kivan ryhmän mun tulevaan ryhmätyöhön! On helppoa tehdä porukalla hommia, kun ryhmän kemia toimii. Illasta lähdettiin sitten toisella porukalla katsomaan improteatteria, jonka tarjosi meidän kampuksella toimiva harrastajateatteri. Ai että, maistu nauraa kovaa ääneen pari tuntia! Huh, ihan parasta :) Sain taas kuulla myös siitä, miten kova nauru mulla on, wuhuu! Mutta oikeesti, voitte vaan kuvitella, kuinka kanadalaiset antautuu ihan täysillä näyttelemiseen, eleisiin, ilmeisiin ja kehonkilelen käyttämiseen. Pitkästä aikaa tuli itsellekin pieni kiinnostuksen palo taas näyttelemistä ja erityisesti improa kohtaan. Hetken jo mietin, että pitäiskö mennä mukaan siihen porukkaan (siihen saa liittyä jos haluaa), mutta sitten koen kuitenkin sen enkun kielen vielä sen verran haastavana. Saa nyt sitten nähdä loppukeväästä mitä tapahtuu :)

Viikonlopulle ois paljon jo suunnitelmia. Huomenna tehdään tortilloja ja mennään porukalla tutustumaan Vancouverin yöelämään eli pääsen tanssimaan pitkästä aikaa, jes. Ja sitten lauantaina meillä on sellainen keilaustapahtuma kansainvälisten opiskelijoiden kesken ja menen myös sinne. Iltaan kuuluu siis keilausta ja perinteinen "pizza buffetti", hmm. Hyvin mielenkiintoista, odotan innolla! Täytyy myöntää, että mä en osaa olla jos mulla ei oo tekemistä. Suoraan sanottuna tylsistyn jos mulla on pari päivää aikaa "vaan olla", boring. Toisille se sopii, mutta nyt todellakin tiedän ettei mulle. Onneksi nyt sitten alkaa olla joka päivä vähän suunniteltua ohjelmaa. Mulle tulee niin paljon kotoisampi olo, kun kalenteri täyttyy.

Huomenna menen vihdoin hankkimaan sen puhelinliittymän. Yritin sitä jo keskiviikkona, mutta unohdin ottaa passin matkaan, joten se siitä sitten. Mutta huomenna, jee! Ilman puhelinta on muuten aika suhteellisen vaikea kommunikoida täällä, joten se on nyt saatava. Kiva, kun ihmiset kysyy numeroa ja aina vastaan, että "sori mulla ei oikeestaan vielä ole"... Nyt tää kaupunki alkaa tuntua jo ihan omalta naapurustolta eli osaan liikkua jo eri paikoissa eikä ole niin epävarma olo tiettyjen asioiden suhteen. Tiedän myös mistä kannattaa ostaa ruokaa ja mitä alueita kannattaa välttää. Näin ollen hyvä fiilis on jatkunut :)

Ai niin, musta tuntui viime viikonloppuna, että mulla on liian vähän tekemistä täällä (impulsiivinen ja energinen luonne vaatii haasteita elämään), joten päätin järjestää itselleni sitä. Juttelin alkuviikosta yhden professorin kanssa suomikodeista, joita täällä on (eli niissä asuu Suomesta Kanadaan muuttaneita vanhuksia) ja kyselin yhteystietoja ja vapaaehtoistyömahdollisuuksia. Ajattelin mennä tekemään sinne vapaaehtoistyötä esim. kerta viikkoon. Saa nyt nähdä kuinka käy ;) Täällä on siis aivan sama kuin Suomessa: Jos olet itse aktiivinen ja hankkiudut mukaan projekteihin ja tapahtumaan, löydät varmasti itselleni mieluisaa tekemistä.

Ensi viikolla meillä on täällä myös klubiviikko, eli meidän kampuksen klubit esittäytyy kertoen omasta toiminnastaan. Klubit on siis sellaisia pieniä ryhmiä, joissa ihmiset ovat kiinnostuneet, jostain samasta aiheesta ja toimivat sen parissa. Klubi voi liittyä esim. harrastukseen, kieleen, kulttuuriin, ruokaan tai uskontoon. Mulla on pari mielenkiintoista jo katsottuna valmiiksi, joihin aion liittyä jos niiden toiminta vastaa odotuksia.

P.S Sain aivan huikean graduaiheen päähän tänään. Aloin jo fiilistellä sitä ja se tuntuu todella erinomaiselta idealta. En paljasta sitä täällä, mutta voin kertoa sen, että Suomen valtio tykkää siitä, sillä siinä on todella hyödyllisiä juttuja sekä ikääntyneelle itselleen että koko yhteiskunnalle. Ai että miten hyvä fiilis!

Näissä merkeissä jatketaan....