maanantai 16. tammikuuta 2012

Say how you feel

Hola kaikki!

Tällanen tavistyttö Jyväskylästä moi!
Oon niin fiiliksissä tästä viikosta! Tällä viikolla saadaan kokeilla kampuksen liikuntapalveluita ilmaiseksi. Se tarkoittaa sitä, että tämä typy aikoo mennä kokeilemaan mahdollisimman monia uusia lajeja :) Parasta on se, että oon saanut houkuteltua myös muitakin vaihtarityttöjä (jotka ei muuten tykkää oikein harrastaa liikunta) mun kanssa, joten ehkä joku löytää uuden harrastuksen tämän viikon aikana.

Eilen mun piti matkustella yksin sekaisin sekä Skytrainilla ja bussilla. Oli ihan hirveetä. Tiedättekö, kuinka ärsyttävää se on, kun ei yksinkertaisesti osaa kulkea noilla julkisilla täällä (on meinaa pikkuisen enemmän vaihtoehtoja kuin JKL). Sitten on koko ajan sellainen epävarma olo" onkohan tämä oikea bussi, missä mun pitää jäädä pois, kuinka pitkä matka pysäkiltä pitää vielä kävellä kohteeseen, monelta tulee seuraava Skytrain, mihin suuntaan mun piti vaihtaa seuraava Skytrain".... Päätinkin asettaa tavoitteeksi, että vaihdon jälkeen mun suuntavaisto on parempi kuin nyt, piste. Se on myös jännä, kun matkustamiseen pitää varata vähintään se 2h, joten päivät kuluu tosi nopeesti.

Viikonloppuna olisi pitänyt lukea "readingsseja" eli artikkeleita ja muita kotitehtäviä, mutta päätinkin ottaa rennosti. Hengailin lähinnä muiden kanssa ja tutustuinkin monin uusiin ystäviin. Toi viikonloppu oli tosi opettavainen ja oonkin miettinyt tosi paljon mun elämää Suomessa. Paljon olisi parantamisen varaa mm. ajassa, jonka varaan ihmissuhteille. Se tulee muuttumaan, kun tuun takaisin. On se jännä, että "nähdäkseen lähelle on mentävä kauas".

Eilen myös kuuntelin puhetta, jossa käytiin läpi toisten ihmisten arvokkuutta. Erityisesti sitä, kuinka sen toisen henkilön arvon ymmärtää vasta silloin, kun hänet ollaan menettämässä. Muistakaa siis kertoa läheisille, ystäville, sukulaisille, perheelle jne.. kuinka tärkeitä he teille ovat. Kyllähän kaikki tämänkin tietää, mutta musta tuntuu, että erityisesti Suomessa meillä on (muka) niin paljon kaikkea muuta (kiirettä) ettei sanota ääneen, sitä mitä tunnetaan tai järjestetä riittävästi aikaa ihmisille, jotka on meille tärkeitä. Saan tähänkin taas todeta, että oikeesti never knows what happens, joten älä hukkaa aikaa.

Samalla aihepiirillä jatketaan tänään mun iltapäivän luennoilla "Adulthood & Aging", jossa käydään läpi mm. Alzheimerin tautia. Katsottiin viime luennoilla erittäin mielenkiintoinen dokumentti taudin syntymisestä ja kehittymisestä. Puolet luokasta pyyki silmiään siellä eikä mikään ihme. Dokumentti esitteli mm. tosi koskettavan tarinan yhdestä perheestä ja pariskunnasta, jossa Alzheimerin tautia sairastettiin. Toisaalta se on todella mielenkiintoista, miten ihminen voi muuttua niin paljon neurologisten muutosten myötä ja toisaalta tosi surullista.

Tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa Alzheimeriä tulee esiintymään todella runsaasti, kun "Baby Boomers"- ikäluokka (suuret ikäluokat) eläköityy. Ihmisten elinikä pitenee ja toimintakyvyn rappeutuminen sekä heikkeneminen varhaistuu. Insuliinilla ja glukoosilla on huomattava vaikutus Alzheimerin taudin että insuliiniresistenssin syntyyn. Pitäkää pliis sen takia huolta teidän sydämestä, verenpaineesta ja verisuonista, ettei tulisi diabetesta tai muita sydän- ja verisuonitauteja (jotka altistaa Alzheimerille! ). Muistakaa liikunta ja terveellinen ruokavalio (säännöllisyys, oikea annoskoko, kohtuullinen suolan määrä, hyvät rasvat ja riittävästi vitamiineja). Dokumentin mukaan Alzheimer on kärkitaudeissa, joita pelätään USA:ssa ja veikkaan, että sama on myös Suomessa. Tämän myötä ainakin minä haluan olla tekemässä ennaltaehkäisevää työtä aikuisten, eläköityneiden ja vanhusten parissa.

Valitettavasti en pitänyt eilen enkä tänään kameraa mukana, niin ei ole hyviä kuvia, joita lisätä tänne. Next time! Tuli tekstipainotteinen postaus, toiv. ei oo liian raskasta luettavaa :) Muistakaa, että unelmat voi toteutua eli unelmoikaa suuresti. Onhan tällainen tavallinen opiskelijatyttönenkin päässyt tänne toiselle puolelle maailmaa, jota en siis ikinä olisi osannut kuvitellakaan!

Tänään menen vielä luentojen jälkeen kokeilemaan SFU:n Pilatesta, koska kaikki lihakset ovat totaalisen jumissa eilisen salitreenin ansiosta. Pilates on ihan mahtava rentoutus päivään. Siellä pääsee hiljentymään, venyttelemään ja keskittymään kehonsa huoltamiseen. Suosittelen lämpimästi kaikille!

Iloa viikkoon!

Ei kommentteja: