Suunnitelmallisuudesta

Moi!

Alkuun haluan avautua vähän aiheesta suunnitelmallisuus. Jos on kiire ja monta rautaa tulessa niin suunnitelmallisuus ja aikataulutus on ihan ykkösasioita. Sitten on tosi kiva, kun Suomessa oon tottunut siihen, että ne asiat mitä sovitaan, on sovittu ja piste. Erityisesti kouluhommien ja projektien suhteen.( Plus se mitä suomalaiset sanoo, on rehellistä ja luotettavaa tekstiä). Mun mielestä opinnot opettaa nuorille sitä, että ei työelämässäkään mennä jokaisen tyypin omien aikataulujen mukaan, vaan heidän on kyettävä tekemään yhteinen suunnitelma, jota noudatetaan. Se on myös toisten kunnioittamista ja arvostamista. Jep, ymmärrän myös sen, että me ollaan todellakin vain ihmisiä ja aina tulee jotain muutoksia. Ja jos pystyt mukautumaan noihin muutoksiin niin aina vain parempi.

Ah, tämän pohjustuksen jälkeen voin sanoa, että mua hiukan ehkä ärsyttää se, että jos ns. annetaan kurssiaikataulu, jota noudatetaan koko lukukausi hyvin tarkasti ja yhtäkkiä keskellä kurssia alkaa tulemaan aika paljonkin muutoksia. Täällä professorit on muuten tosi tiukkoina aikataulujen suhteen, jos et palauta sun papereita, esseitä jne.. deadlineen mennessä niin kurssi kaatuu, eikä siinä auta mikään lisäajan pyytäminen tai selittely. (Suomessa onneksi on ymmärretty se, että toisinaan opiskelijoilla on oikeesti tiukkaa henkisesti, fyysisesti, sosiaalisesti, me ei olla koneita ja joskus tarvitaan lisäaikaa töiden palauttamiseen). No okei, mä sopeuduin siihen, että koulun suhteen täällä ollaan tiukkoja, joten pidän huolta et kaikki mun työt palautuu ajallaan.

NO, se mikä mun verenpaineita alkoi oikeesti nostamaan on se, että  kaikista työläin ( ja rehellisesti sanottuna epämiellyttävin) kurssi, jolla professori vaatii ihan täydellisiä suorituksia opiskelijoilta, on muuttunut mun kohdalla aika paljonkin. Eka professori vaihtoi mun paria ryhmätyössä, sitten ryhmätyön aihe vaihtui, tämän jälkeen 4 viikkoa ennen esitystä esitysaikaa aikaistettiin viikolla (se on täällä paljon! ). Aijjaa, tähän päälle kaikki muut individual papers, readingssit ja artikkelien lukemiset, joita mun pitää tehdä. (Kaikkein parasta oli muuten se, että mun ryhmätyöpariksi tuli tällainen tyyppi: "Ulpu, haluan tästä työstä parhaan mahdollisen arvosanan eli vähintään A". MITÄ???? mä oon täällä opiskelijavaihdossa ja ihan oikeesti ois kiva tehdä jotain muutakin kuin olla nenä kirjassa 24/7).

Mä mm. valmistelin ja toteutin meidän powerpoint-esityksen (ja siitä tuli hieno) viimeisenä yönä ja nukuin 2h. Sitten mietin vaan seuraavana päivänä, että en saa Suomessa tästä edes kuin hylätty/hyväksytty- arvostelun vapaavalintaisiin opintoihin... MIKS koulu meni taas mun terveyden edelle? EI mitään järkeä. Eilen oli tullut arvostelu esityksestä, saatiin erinomainen arvosana ja ainakin mun pari on superonnellinen! No tulipahan taas opeteltua paremmin powerpointin käyttöä, tiedon hankintaa ja mukauttamista sekä pidettyä akateeminen esitys enkuksi luokan edessä. Joten tottakai, kaikkiin muutoksiin on vaan pakko sopeutua, mut välillä mä vaan mietin täällä, että kyllä professorien ja opiskelijoiden (ja opiskelija-opiskelija) välinen kunnioitus voisi olla vähän tasapainoisempaa, jolloin molempin tarpeet ja voimavarat huomioitaisiin.

hajottaa tää epätietoisuus toisinaan

Mulla on ollut viikon sisään 2 migreeniä, joka ehkä kertoo siitä, että oon ollut liikaa läppärin edessä tekemässä kouluhommia. Onneksi saatiin yhteen esseeseen viikko lisää palautusaikaa (deadline on tuleva tiistai, jee tiedän mitä teen koko viikonlopun...). Rehellisesti voin sanoa, että lukija, jos haet Kanadaan vaihtoon ja luet terveystieteitä niin valmistaudu siihen, että täällä opiskellaan sata lasissa, jos haluat päästä kurssit edes läpi.

Ollaan muuten puhuttu mun ystävien kanssa täällä siitä, että kun vertaillaan kansainvälisesti nuorten osaamista, Suomi on siellä parhaimmassa päässä ja silti Suomen koulutussysteemi ei oo samanlainen kuin esim. täällä. Eli suomalaiset on kouluttautumisessa ja osaamisessa erinomaisella tasolla ilman sellaista systeemiä, joka pakottaa nuoren venymään äärimmäisyyksiin omien voimavarojensa kanssa... Jälleen kerran Suomi hoitaa homman kotiin! :)

Suunnitelmallisuudesta voin jatkaa vielä sen verran, että kun elää vaihtarien kanssa niin EI kannata suunnitella mitään, koska ne suunnitelmat ei vaan toteudu. Mulle yksi suurimmista muutoksista täällä oli se, että mun piti oikeesti totuttautua siihen, ettei suunnitelmat ja lupaukset toteudu. Suomessa voin aina luottaa siihen, että jos sovitaan tapaamisaika, tapahtuma tai mitä tahansa, niin se on niin ja ihmiset on ajoissa. Täällä se menee just toisinpäin.

Mä ite ajattelen niin, että en halua myöhästyä jutuista, koska se on tois(t)en epäkunnoittamista. Se toinen henkilö on kuitenkin antanut kalenteristaan/elämästään sulle aikaa, joten on kunnioittavaa olla ajoissa paikalla (jälleen kerran ollaan ihmisiä ja toisinaan pakollisia myöhästymisiä vaan tapahtuu), mutta sitten kun se on jatkuvaa..... Kerta toisensa jälkeen oon odottanut ulkona vesisateessa yli puoli tuntia, jättänyt tiettyjä kouluhommia, salitreenejä jne.. tekemättä, että voidaan toteuttaa joku yhteinen reissu, jota A) onkin siirretty 6 tunnilla tai B) onkin kokonaan peruttu. perfect. On kyllä oikeesti välillä niin ikävä Suomen meininkiä, jossa asiat toteutetaan johdonmukaisesti, päämäärätietoisesti, tehokkaasti ja sovitulla tavalla. Kuulostaa muuten ihan robotin toiminnalta, kiva :D

Nyt kun oon saanut tarpeeksi avautua niin laitan kuvia meidän metsäreissusta kampuksen vieressä olevaan metsään/luontopolkuun:

Metsäreissu-päivänä meidän piti tehdä jotain ihan muuta, mutta jälleen kerran suunnitelmat muuttuivat täysin. Lopulta meillä oli tosi kiva iltakävely tuolla metsässä, eikä mitään valittamista, mutta koska tää aika täällä käy vähiin niin olisi tosi tehdä muutakin kuin olla aina täällä kampusalueella... Ilta päättyi kattokuvaussessioon kauniin kuutamoillan saattelemana:
                                                         

 
Ihmiset on erilaisia ja se on rikkaus. Mä itse kuulun vaan niihin ihmisiin, jotka haluaa tehdä mahdollisimman monia juttuja ja olla monessa mukana, joten aikataulujen tietäminen helpottaa elämää kummasti! :) Ja on täällä tosi paljon hienoja juttuja :) (tuntuu et usein kirjoitan tänne ärsytyksen aiheista), mutta sitä on niin helppo aina vertailla asioita siihen mihin oon Suomessa tottunut eli tuttuun, helppoon ja turvalliseen, joten tottakai kaikki uusi ja muutokset tuntuu musta isoilta asioilta.

Ah, kaiken tämän jälkeen sanon vaan sen, että en kadu mitään, elän joka päivän täysillä ja nautin. Kaikki tapahtuu kuitenkin just niinkuin pitää ja mä opin kallisarvoisia juttuja koko ajan. Vastoinkäymiset ja epämiellyttävät asiat tuo mulle kestävyyttä ja kestävyys viisautta. Ja kaikki edellämainitut asiat taitaa vaan kuulua tähän vaihdon luonteeseen.


Ihanaa viikonloppua kaikille!

Kaikkea ja vähän päälle

Aloitetaan suoraan pitemmittä puheitta. Blogihiljaisuuteen on syynsä ja se löytyy tästä SFU:n trisemester-opintosysteemistä sekä ajanpuutteesta. Täällä lukukausi siis jakautuu kolmeen osaan: syksy, kevät ja kesä (jep, jotkut ihan tosissaan haluaa opiskella koko kauniin ja lämpimän kesän), jonkä myötä kurssit kestää sen n. 4kk ja vähän päälle. Aikataulu on aika hmm...tehokas, jonka myötä kurssimateriaali vedetään nopealla tahdilla läpi. Tämähän edellyttää opiskelijoilta armotonta paneutumista kouluun ja opiskeluun (missä aika muulle elämälle?). Jälleen kerran oon niin onnellinen meidän opintojärjestelmästä Suomessa, oikeesti meillä on aikaa nauttia kesästä, käydä töissä ja harrastuksissa, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa sekä fiilistellä elämää! We are so lucky! :)

Itsehän olen tottunut Suomessa hmm... suht. nopeatempoiseen ja kiireiseen elämään, mutta täällä se on ihan eri juttu tämän kielen takia. Vie muuten oikeesti yllättävän paljon aikaa kirjoittaa edes yksi 15 sivun akateeminen ja kriittinen essee enkuksi (arvostelutaso on erittäin vaativa), sitten kun niitä on useampi niin kyllä munkin hymy hyytyi :/ Mutta sateesta aurinkoon, voitin jo kerran itseni eli sain palautettua deadlineen mennessä mun ekan yksilöesseen, poitsit ja highfivet sille! Ja eikun uutta kohti!

Sunnuntaina aamulla 06.45, kun lopettelin esseetä

Sää on vaihdellut täällä ihan älyttömästi! Aamulla katson ulos ja paistaa aurinko, menen ulos ovesta ja kävelen vesisateessa bussipysäkille ja lopulta palaan luennoilta lumisateen saattelemana takaisin kampukselle. Aurinkoa ja kesää odotellessa sitten :) Viime viikko meni kirjaimellisesti tietokoneen edessä ja kouluhommien parissa. Nyt oon taas askeleen lähempänä kurssien loppuunviemistä, jes!

Viikonloppuna oli St.Patrick`s Day ja kaikki, siis aivan kaikki juhlisti sitä täällä kampuksella ja keskustassa. Mä jäin tunnollisesti kotiin ahkeroimaan koulutehtävien parissa (MIKS?). Kyllä mun pitäis varmaan oppia pois tästä liiallisesta tunnollisuudesta, mut ähh...se on niin vaikeeta! Täällä oli viikonloppuna (ja taitaa olla edelleenkin) karhuvaroitukset päällänsä eli meidän pitää välttää lenkkeilyä metsän siimeksessä ja metsäalueiden lähettyvillä, koska karhut todellakin on liikkeellä täällä kampuksen lähellä. Mua kyllä toisaalta houkuttais ihan älyttömästi nähdä karhu tuolla luonnossa (äiti ei varmaan tykkäis, jos tekisin tuttavuutta noiden mustakarhujen kanssa...)

mun uus lemmikki

Pienet ilot arjen keskellä tekee mut aina niin iloiseksi! Että musta oli superparasta viime viikolla nähdä ees nopeesti mun tosi hyvää ystävää Delfinaa, jolta sain mm. ton pienen lahjan eli Koalan. Nojoo, toi oli jotain seminaarisälää (ihan paras), mutta lahja on aina lahja! I totally appreciate! Ai niin, oon myös aloittanut pelaamaan Squashia täällä joka maanantai. Se on mulle lajina uusi tuttavuus, koska Suomessa en jotenkin syttynyt siihen yhtään... Se onkin tosi kivaa, kaikkien kannattaa kokeilla (erityisesti jos on turhautumista esim. esseen kirjoittamista kohtaan), siinä saa hyvää liikuntaa ja iloista mieltä :)

Tänään tapahtui myös jotain ekstrajännää. Olin luennoilla, jossa meillä oli vieraina Intiasta Kanadaan muuttaneita maahanmuuttajia. Yksi vieraista (n.70-vuotias nainen) puhui enkkua tosi heikosti, mutta luennon lopussa hän meni silti rohkeasti keskustelemaan yhden opiskelijatytön kanssa. Intialainen nainen sanoi tytölle, että tämän tulisi mennä lääkäriin mahdollisimman nopeasti, sillä hänen kaulastaan näkee tytön sairastavan etenevää ja kivuliasta tautia (kaula näytti minusta ihan normaalilta). Sitten tyttö vastasi, että hän onkin epäillyt, että jotain on vialla ja yksi mahdollisista tautiepäilystä on juurikin tuo sama tauti, josta nainen kertoi. Tähän väliin me muut opiskelijat oltiin suut ihan ymmällään, siis mitä??? Kertauksena: nainen ja tyttö eivät olleet koskaan tavanneet toisiaan ja tosta noin tuo nainen "diagnosoi" tytön ensinäkemältä. Ei tähän voi muuta sanoa, kuin uskomatonta! Tyttö oli varannut jo pari viikkoa sitten lääkäriajan ja tällä viikolla hän pääsee vihdoin tutkimuksiin. Ootan nyt sitten jännittyneenä, että oliko nainen oikeassa taudin suhteen. Mutta oikeesti, vielä kerran... ihan uskomatonta! Tässä taas näkee sen, mitä ikääntyminen tuo tullessaan... Niin paljon elämänviisautta ja -kokemusta!

Tänään mulla oli myös viimeinen Bachata-tunti... Tulee niin ikävä kaikkia! Ja just, kun oppi tuntemaan niitä muita ihmisiä sieltä tunnilta paremmin, niin sitten ne loppuu.. Well, that`s part of life... Illalla lähdin vielä hyvän ystävän kanssa iltakävelylle tuonne kampusalueelle. Tarkoituksena oli ottaa kuvia teille tänne, mutta mun kamera ilmoitti iloisesti puolessa välissä matkaa, että "vaihda paristot". Jeps. No sain onneksi Joshilta parit kuvat pummastua, et on edes jotain :)

stairs

title art

Tänään sain myös kuulla niin ihanan ilosanoman, kun meidän professori siirti meidän esseen deadlinea viikolla! AWESOMEEE! Aion todellakin nukkua ja levätä sekä viettää aikaa mun ystävin seurassa :) Tajusin tässä myös, että vaihtoa on enää jäljellä n.6 viikkoa. MITÄ? Joo, pikkusenko toi mun To-Do/Experience-lista kasvoi vauhdilla! On vielä niin paljon juttuja kokematta ja tekemättä, tulee kiire... Aika menee niin nopeesti ettei mitään rajaa. Toisaalta mä voin hengailla just näiden tyyppien kanssa samaan aikaan, vain kerran elämässä, just täällä, joten tavallaan haluisin vaan viettää aikaa noiden ihmisten kanssa :) Mulla tulee niin ylisuuri-ikävä monia tyyppejä täällä! Miten sitä ihminen kiintyykin toisiin niin nopeasti? Huh, no onneksi vielä ei oo itkun aika, vaan voin siirtää sen huolen tulevaisuuteen, elää hetkessä ja nauttia elämästä! :)

Koska toi esseen deadline siirtyi viikolla, niin voin viettää tällä viikolla paljon enemmän aikaa muiden kanssa. Päiväthän alkoi sitten heti buukkaantumaan täyteen as always... Huomenna sushilounasta, kouluhommia,vähän salia ja Capoeiraa (vapaaehtoistyö peruuntui). Torstaina lisää Capoeiraa, Korealaista lounasta ja illallinen porukalla. Perjantaiksi sain kutstun Taco-iltaan, joten mexican food here I come :) Lauantaina pidetään tyttöjen kanssa espanjalainen ilta ja mennään downtowniin sellaiseen true Spanish-ravintolaan, josta matka jatkuu yökerhoon tanssimaan. Sunnuntaiksi on luvassa pikku reissu Capilanoon. Ihana elämä, ihanat ihmiset! :)

mun heikko yritys ottaa hieno kuva

Annan itselleni kymmenen pistettä ja papukaijamerkin tästä suomenkielestä, jonka sain muotoiltua yllättävänkin hyvin tekstiksi. Tätä nykyä mun on niin paljon helpompi miettiä, keskustella ja kirjoittaa enkuksi, että mun suomenkieli on hyvin tahmeaa...sorry for that! Eli ainakin enkku on todellakin parantunut tämän vaihdon aikana :)

Carpe Diem!

Pikamorjens

Synttäreiltä viikkoja sitten

Pikaterkut moi!

Oon elossa, mut nyt on tosi rankka ajanjakso koulun suhteen menossa. Mulla on sunnuntaina yhden esseen deadline, tiistaina toisen esseen palautus,  2 x ryhmätöiden suunnittelu,valmistelu ja toteutus. Yksi ryhmäessee ja perinteiset kotiläksy-artikkelit tähän päälle. Final examit lähenee ja oon kirjaimellisesti paiskinut kouluhommia all the time yötä päivää. Tää viikko on mennyt 4 tunnin yöunilla ja ensi viikosta tulee ihan samanlainen. Onneksi positiiviset ajatukset kantaa kaiken tämän yli.

Tää viikko on superkauhee ja voisinpa vaan skipata nää tulevat päivät. Suurin ongelma on se, että teen aina liian huolellista työtä sekä yritän parhaani, ja se vie aikaa. Toisaalta se myös palkitsee eniten, mutta täällä ollessa mun pitäisi osata toimia eritavalla, että aikaa jäisi muuhunkin kuin kouluun. Tällä viikolla en yksinkertaisesti kerkeä tehdä mitään muuta kuin kirjoittaa näitä esseitä ja oon jättänyt kaiken ylimääräisen pois aikataulusta (tiedän.. ihan järkyttävää). Jos ei oo täällä, niin ei ihan oikeasti pysty kuvittelemaan sitä todellisuutta kouluhommien suhteen. Nämä kaikki on vaan hoidettava, piste. BTW. stressihormoni ei jätä ikinä pulaan! Ihmisestä löytyy yllättävänkin paljon potentiaalia vaikka mihin, kun stressi puskee päälle. Tää kaikki on tällä hetkellä asennoitumiskysymys ja päätin selvitä. Mun palkinto kaikesta tästä aherruksesta tulee sitten toukokuussa :)

Mulla ois ihan älyttömästi kaikkea kerrottavaa, jaettavana uusia ajatuksia ja ihmeteltäviä juttuja, mutta nyt en vaan kerkee kirjoittaa! Yritän saada johonkin väliin edes pienen hetken aikaa, jolloin postaan kunnolla kuulumisia :) Oon kuitenkin (toistaiseksi) vielä täydessä sielun ja ruumiin voimissa ja vähänkö mulla tulee olemaan voittajafiilis sitten huhtikuussa, kun jäljellä on enää lopputenttit!

Nyt palaan esseiden ihanan valloittavaan maailmaan! Morjens!

Näinhän täällä käy

Suomifiiliksissä aamupalan suhteen ainakin

Ai mulla onkin tänään tällanen tilaus

En kestä! Yli viikko siitä, kun päivitin viimeksi! Näin se aika oikeesti lentää... Koska ylläriylläri mulla on nyt tosi kiireinen ajanjakso, kerron lyhyesti ja ytimekkäästi jotain mitä tänne kuuluu eli mitä puuhastelin viime viikolla :) Ohessa kuvia tältä päivältä.


* Oon treenannu ahkerasti Capoeiraa, käyny salilla ja tanssimassa Bachataa

* Mulla on puoltoista viikkoa aikaa tehdä kaksi 15 sivun esseetä, yksi suullinen pariesitys, osuuteni ryhmäesseeseen + lukea kotiartikkelit ( + kotiläksyt) kaikkien näiden ohella. Ahistaa, ei ahista, ahistaa, ei ahista.....ei ahista!

* Nukuin pommiin tärkeenä päivänä (se tunne, kun joku asia on todella tärkeä, etkä halua myöhästyä siitä) ja jouduin vaihtamaan vapaaehtoistyöpäivää. Loppu hyvin kaikki hyvin!


* Hirveä väsymys painaa koko ajan päälle. Voisin oikeesti nukkua koko päivän ihan helposti. Hyvät neuvot otetaan vastaan! Yritän nyt syödä enemmän rautaa ja vitamiineja but still....

perfect, myöhästyin noin sekunnilla bussista

No ei sitten muuta kuin seuraavan odottelua...

En ollut ainoa ja ei kyllä haittannut kun sää oli näin mahtava!

 U see, matching colours!

* Suunnitelmat kaiken suhteen meinaa muuttua. Elämä ja tulevaisuus, hmm. Mitä mä oikein haluan? Miten mä voisin auttaa vanhuksia mun ammattitaidolla? Miten voin kehittää asioita parempaan suuntaan? Milloin haluan valmistua? Reissaaminen ja uudet kulttuurit VS. kaikki tuttu ja turvallinen? Kannattaako enää suunnitella mitään?

* Mulle ehdotettiin projektia, joka muuttaisi aika montaakin asiaa. Päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä.

* Viime viikolla ikävöin Suomea, perhettä, ystäviä, työntekoa, tuttua ja turvallista ympäristöä, jossa osaan ilmaista itseäni oikealla tavalla (se tunne kun enkun sanat ei vaan riitä kuvaamaan tiettyä tilannetta) Ja ruokaaa! Nyt kun saisin rasvatonta maitorahkaa marjoilla, tuoretta ruisleipää juustolla ja tummaa presidentti-kahvia.

Ennen luentoa oli aikaa vielä lukea. P.S ai että, mikä kirja!

Harbour Centre at lunch time

* Kirjottelin paljon viestejä ystävien kanssa. Elämä tuntuu niin rikkaalta, kun on ystäviä ympäri maailman ja voin oikeesti jakaa mun elämää heidän kanssaan. Jälleen kerran oon niin etuoikeutettu tuntemaan nämä kaikki ihmiset mun ympärillä.

* Mentiin vaihtarien kanssa Carnaval Latin Nighttiin lähibaariin. Oli ihan superhauskaa tanssia ja tutustua uusiin ihmisiin!

kahvia, kahvia, kahvia (Ei todellakaan voita Suomalaista kahvia)

Pitää syödä että jaksaa!

* Skypetin mun perheen kanssa. On vaan niin parasta puhua välillä Suomea jonkun kanssa ja höpötellä ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mun kummityttö on kehittynyt tosi paljon verbaalisesti ja tädin toinen typykkä oli kasvanut jo isoksi tytöksi. Pistetään tähän vielä tää klisee, että aika rientää ja lapset kasvaa niin huimaa vauhtia!

* Kokeilin uutta tekniikka kuntosaliharjoittelussa ja ai että, miten hyvin treeni sujui!

I really try to do my best!

Tässä on matskua mun midtermistä, kyllä kynä sauhusi! (nähtävästi myös tuo opettajan punakynä..)

Eli täällä mun elämä pyörii aikalailla jo tosi peruskaavalla, kun on luentoja ja harrastuksia aina tiettyinä päivinä niin viikko täyttyy yllättävänkin nopeasti :)

Sain tänään takaisin mun midtermin toiselta kurssilta. Tulos ei ollut luokan huonoin ja me ei saatu siitä kirjain-arvioita. Se vaan vaikuttaa siihen lopulliseen arvosanaan. Ihan välihuomautuksena niille, jotka mietitte hakea vaihtoon Vancouveriin: Täällä opiskellaan, really! Kursseja ei todellakaan pääse läpi hengailemalla vaan niiden eteen pitää tehdä töitä.

Juteltiin mun kanadalaisten ystävien kanssa, jotka oli Euroopan maissa vaihdossa viime lukukautena. Ne sano, että siellä yliopistoiden kurssit oli niin "helppoja", että ne vaan reissasi koko ajan ja ei tehneet mitään kurssien läpäisemiseksi. Heidän mielestään SFU:ssa saa kyllä todellakin pistää parastaan jos haluaa A) päästä kurssit läpi B) saada hyviä arvosanoja C) saavuttaa sekä A:n että B:n. Joo Agree! Siihen päälle voi lisätä sen, että akateemisen englannin kirjoittaminen on aika haastavaa (on se tosi palkitsevaakin) ja samalla sun pitää osoittaa sun akateeminen kypsyytesi. Peruskurssithan ois ollu paljon helpompia, mutta minä sitten otin ne haasteellisimmat vaihtoehdot... "Mä meen oikeesti opiskelemaan Kanadaan", jep ja täällä sitä kirjoitetaan esseita jälleen kerran yötä myöten. Ihan kuin oisin elänyt tän ajan joskus aikaisemmin, esim. viime syksynä :D

Koti-ikävästä voin sanoa sen verran, että ei täällä kerkeä oikein ajattelemaan asioita Suomessa, kun on jotenkin hirveesti kaikkea koko ajan päällänsä. Tottakai jos esim. skypettää perheen ja ystävien kanssa niin sitä jää miettimään kaikkea mitä Suomessa tapahtuu. Toinen juttu mikä estää koti-ikävää on nämä ystävät täällä. Oon löytänyt niin ihania ihmisiä mun ympärille, että niiden jättäminen vaihdon lopussa tuntuu ihan kauheelta. Mutta lopulta tollaisetkin elämänkokemukset vahvistaa, luo kestävyyttä ja viisautta tulevaisuutta ajatellen.

Kuvista voitte päätellä, että tänään paistoi aurinko ja ulkona oli jälleen kerran upea keli. Kävin tanssahtelemassa Bachataa (se on niin kivaa! kokeilkaa!) ja siihen päälle kunnon salitreeni. Ilta jatkuu kahden esseen parissa. Kerron salaisuuden: ei yhtään huvittaisi kirjoittaa noita nyt, kun ne on niin supertyöläitä, mutta palkitsen itseni ehkä ihan parhaalla palkinnolla toukokuussa, joten I can do it! Ja väite siitä, että suomenkielen lauseet on hirveen pitkiä.... on totta! Että tämmöstä tänne tältä erää,

Terkkuja kaikille Suomeen!