Life expectancy

Keskiviikon sana oli elinajanodote. On muuten yllättävän vaikea lausua enkuksi tuo otsikko, itse kukin voi haastaa itseään ja kokeilla...

Täällä viikkoiseen ohjelmaani kuuluu aina keskiviikkoisin vapaaehtoistyö, jota käyn siis tekemässä suomalais-kanadalaisessa lepokodissa (suomennettuna vanhainkoti). Tällä viikolla päivä näytti tältä:

Waiting on a bus stop

Pitkät välimatkat tarkoittaa täällä useamman kulkuvälineen käyttöä

Ihana aurinko!

Keep on walking

Olen viihtynyt erinomaisesti tuolla vanhainkodilla. Miljöö, henkilökunta ja asukkaat ovat mahtavia! Asukkaisiin todella panostetaan yksilöllisesti ja monipuolisesti ja kielinä pääsen käyttämään suomea, enkkua sekä italiaa :) Täällä ihailen erityisesti asioiden hoitoa ja aktiviteetteihin paneutumista. Jokaiselle löytyy jotakin mukavaa tekemistä everyday!

Mun oikotie

tsekatkaa tää luonto ja värit!

haamu hortoilee metsässä

Almost there

Tämän viikon keskiviikko poikkesi muista päivistä siinä, että meillä olisi päiväohjelmassa tiedossa shopping trip eli ostosreissu läheiseen kauppakeskukseen! Ihan mieletöntä, että täällä järjestetään sellainenkin mahdollisuus näille asukkaille. Ja musta on myös hienoa, että saan olla auttamassa ostosreissun toteuttamista vapaaehtoistyön merkeissä :)

Finnish-Canadian Rest Home

Matka alkaa

Bussi on täynnä

Meitä lähti täysi pieni bussillinen porukkaa matkaan. Työntekijät ja vapaaehtoistyöntekijät jakaantuivat asukkaiden mukaan ja minä sain kunniaksi viettää päiväni 99-vuotiaan herrasmiehen seurassa. Ai että, miten hieno tunne! Oikeesti, toinen on elänyt melkein 100 vuotta ja nähnyt niin paljon enemmän elämää ja maailmaa kuin tällainen 22 -vuotias tyttönen. Mitä tähän nyt voi sanoa.... Oon niin kiitollinen tästä kaikesta!

Parasta tällaisessa vapaaehtoistyössä on se, että se antaa niin paljon mulle. Sitä osaa arvostaa niin erilailla tiettyjä asioita, kun juttelee vanhempien ihmisten kanssa. Meidän nuorten elämä nykyään tuntuu niin helpolta, että usein unohdamme arvostaa niitä ihan pieniäkin perusasioita meidän arjessa. Toisaalta maailma muuttuu koko ajan, mutta silti syvälliset keskustelut vanhusten kanssa palauttaa ainakin minut aina perusasioiden äärelle... Ruoka, vesi, sisävessat, puhelin, tietokone, opiskelu- ja matkustelumahdollisuudet.. Jep en edes aloita.

Ostosreissu alkaa olla ohi...

Mutta kyllä aina on aikaa valokuville!

Ahh, beautiful Vancouver!

Tutustuin päivän aikana myös todella sympaattiseen vapaaehtoistyöntekijään, joka omistaa hevosia. Hän kutsui minut tallilleen vierailulle lähiaikoina, öö, how COOL is that! Joten ajattelin seuraavana viikonloppuna käydä tutustumassa heidän hevosiinsa :) Asiat aina johtaantuu jotenkin ja vapaaehtoistyön kautta olenkin tutustunut niin hienoihin ihmisiin, että ei sitä voi edes selittää!

Aina kotiin palatessani suuni on hymyssä koko loppuillan. Auttaminen tekee hyvää sielulle ja voimaannuttaa. Ei kyllä haittaa mikään koulustressi tai keskeneräinen essee... Mulla on perusasiat kunnossa ja saan iloita siitä jokainen päivä!

Illalla kävin vielä tekemässä perussalitreenin, jonka jälkeen Delfinan kanssa menimme wings-nightiin sosialisoitumaan. Musta on niin kivaa, kun toinen vaan soittaa, että lähdetkö istumaan iltaa hetkeksi ja voin vaan pistää vanssit jalkaan ja mennä tohon lähibaariin. Juteltiin muuten ovella olleen portsarin kanssa Suomesta ja erityisesti ralleista. Kyllä me sittenkin ollaan ihan suht.kuuluisia täällä maailmalla monestakin asiasta ;)


Nyt lähden torstain dinnerille perusporukan kanssa. Tänään Miro laittaa meille jotain tsekkiläistä ruokaa, NAM! Harmittaa, kun mun Capoeira-treenit on aina päällekkäin meidän ruokailun kanssa, mutta onneksi aina voi mennä takaisin :))