Chinese Parade

Oohlala taivas, kun jaksoit sataa vettä koko yön sekä koko sunnuntaipäivän....

suuri muuri

Me todellakin haluttiin nähdä tämä kiinalaisen uuden vuoden paraati satoi taikka paistoi! Ihmisiä oli ihan mielettömästi liikenteessä sekä rumpujen jyske ja juhlamusiikki kuului jo kauas Skytrain asemalle saakka, kun saavuimme Chinatownin alueelle.

Kiinassa uutta vuotta todellakin juhlitaan pitkien perinteiden mukaan ja näyttävästi. Koska oon niin lyhyt, niin mulla ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä lähellekään eturiviä. Joten kuvat on sen mukaiset. haha!

lippuja ja laulua

orkesteri

Se fiilis, kun tuolla seisoi oli jotain niin siistiä! Oikeesti, mähän menin ihan onnesta sekaisin, kun pääsin kokemaan jotain tollasta! Siellä vaan fiilistelin, otin kuvia, tanssin ja tutustuin ihmisiin :)

Ei se oikeestaan haitannut, vaikka olinkin ihan läpimärkä (ei muuten kannata ostaa sitä halvinta sateenvarjoa! Nimim. sateenvarjo kesti yhden käyttökerran) enkä päässyt ihan eturiviin. En osaa edes selittää tänne miten huikeeta oli vaan seistä siinä kadunkulmassa, kun monta lohikäärmettä menee ohi, rummut soi, raketit paukkuu, ihmiset laulaa ja orkesteri soittaa! (okei, nyt kuulostaa siltä, että oon asunut koko ikäni pienessä kylässä...) Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, jos vaan on mahdollisuus päästä joskus seuraamaan tällaista tapahtumaa!

rituaali hyvään onneen

Kauppojen omistajat ripustivat liikkeidensä ulkopuolelle aina jonkun vihanneskimpun sekä pienen punaisen lahjapussin. Lahjapussiin he laittoivat rahaa lohikäärmeelle, joka kävi jokaisen halukkaan omistajan kaupan edessä suorittamassa hyvää onnea tuovan rituaalinsa. Rituaaliin kuului tanssia ja musiikkia sekä paljon kovaäänisiä raketteja (kai siinä pelotellaan pahoja henkiä pois tai jotain vastaavaa.. )

populaa liikkeellä

Ihmisiä oli liikkeellä niin paljon, että kesti aika kauan ennenkuin tuolta Chinatownin alueelta pääsi pois. Meitä odotti vielä 45min bussimatka takaisin kampukselle.... Lähin bussipysäkki sijaitsi Vancouverin epämiellyttävimmällä alueella, jossa asuu lähinnä kodittomia, alkoholisteja, narkkareita jne... Kyseinen alue on sellainen, että sinne ei todellakaan halua mennä yksin eikä porukassa. Odotettiin bussia siinä pysäkillä n. 10 min ja huh huh, minkälaista kulkijaa siitä meni ohi. Taas kerran voi todeta, että kyllä on Suomessa asiat hyvin ja ihmisillä syytä iloita heidän jokapäiväisestä yltäkylläisestä elämästään!

Pakko mainita, että ihan perusjuttu tapahtui tuolla pysäkillä. Seisottiin siinä ja juteltiin kaikkea mahdollista Paloman ja Jessien kanssa. Ohi kävelee joku n. 40-50 v. mies ja yhtäkkiä kaartaa nopeasti meidän luokse, osoittaa Paloman housuja ja kehuu niitä todella upeiksi! haha! Tämä homma tuli kyllä niin puun takaa, että vähänkö me revettiin :D Suomessa tulee tosi harvoin kukaan sanomaan mitään toisen pukeutumisesta...

Päätin olla tosi ahkera loppupäivän (ja koska mua vähän ahdisti se, etten ollut aloittanutkaan vielä kunnon opiskelua + ulkona satoi vettä ) ja luin koko päivän artikkeleita ja tenttikirjaa. Oonhan mä Suomessa lukenut tosi paljon materiaaleja ja tenttikirjoja enkuksi, mutta jotenkin tohon lukemiseen tuntuu menevän ihan hirveesti aikaa. Ja sitten ei meinaa kärsivällisyys riittää, kun esimerkiksi lukee hyvin yksityiskohtaisia tautikuvauksia viidestä tyypillisimmästä vanhuusajan kroonisesta sairaudesta. Huoh, no kerran kun panostaa, niin jääpähän ainakin hyvin mieleen.

No niin, se on sitten tammikuun loppu edessä eli ensimmäinen kuukausi takana. Tähän asti kokemus vaihdosta on erinomainen. Paljon oon saanut jo uusia kokemuksia sekä ystäviä ja paljon on vielä tulossa.

Ihanaa, kun elämä on jännittävää ja jokainen päivä on uusi mahdollisuus mihin vain. Voi kyllä sanoa, että matkailu avartaa ja jälleen kerran sitä miettii, miten paljon hyvää olen jo nyt saanut kokea omassa elämässäni. Kiitollisin mielin jatkan kohti helmikuuta ja uusia seikkailuja ;) Ensi viikolla on luvassa intensiivistä opiskelua (jeij! ), vierailu paikallisella vanhainkodilla sekä ensimmäinen kanadalainen LIVE jääkiekko-ottelu. Tsaijaij!