Suunnitelmallisuudesta

Moi!

Alkuun haluan avautua vähän aiheesta suunnitelmallisuus. Jos on kiire ja monta rautaa tulessa niin suunnitelmallisuus ja aikataulutus on ihan ykkösasioita. Sitten on tosi kiva, kun Suomessa oon tottunut siihen, että ne asiat mitä sovitaan, on sovittu ja piste. Erityisesti kouluhommien ja projektien suhteen.( Plus se mitä suomalaiset sanoo, on rehellistä ja luotettavaa tekstiä). Mun mielestä opinnot opettaa nuorille sitä, että ei työelämässäkään mennä jokaisen tyypin omien aikataulujen mukaan, vaan heidän on kyettävä tekemään yhteinen suunnitelma, jota noudatetaan. Se on myös toisten kunnioittamista ja arvostamista. Jep, ymmärrän myös sen, että me ollaan todellakin vain ihmisiä ja aina tulee jotain muutoksia. Ja jos pystyt mukautumaan noihin muutoksiin niin aina vain parempi.

Ah, tämän pohjustuksen jälkeen voin sanoa, että mua hiukan ehkä ärsyttää se, että jos ns. annetaan kurssiaikataulu, jota noudatetaan koko lukukausi hyvin tarkasti ja yhtäkkiä keskellä kurssia alkaa tulemaan aika paljonkin muutoksia. Täällä professorit on muuten tosi tiukkoina aikataulujen suhteen, jos et palauta sun papereita, esseitä jne.. deadlineen mennessä niin kurssi kaatuu, eikä siinä auta mikään lisäajan pyytäminen tai selittely. (Suomessa onneksi on ymmärretty se, että toisinaan opiskelijoilla on oikeesti tiukkaa henkisesti, fyysisesti, sosiaalisesti, me ei olla koneita ja joskus tarvitaan lisäaikaa töiden palauttamiseen). No okei, mä sopeuduin siihen, että koulun suhteen täällä ollaan tiukkoja, joten pidän huolta et kaikki mun työt palautuu ajallaan.

NO, se mikä mun verenpaineita alkoi oikeesti nostamaan on se, että  kaikista työläin ( ja rehellisesti sanottuna epämiellyttävin) kurssi, jolla professori vaatii ihan täydellisiä suorituksia opiskelijoilta, on muuttunut mun kohdalla aika paljonkin. Eka professori vaihtoi mun paria ryhmätyössä, sitten ryhmätyön aihe vaihtui, tämän jälkeen 4 viikkoa ennen esitystä esitysaikaa aikaistettiin viikolla (se on täällä paljon! ). Aijjaa, tähän päälle kaikki muut individual papers, readingssit ja artikkelien lukemiset, joita mun pitää tehdä. (Kaikkein parasta oli muuten se, että mun ryhmätyöpariksi tuli tällainen tyyppi: "Ulpu, haluan tästä työstä parhaan mahdollisen arvosanan eli vähintään A". MITÄ???? mä oon täällä opiskelijavaihdossa ja ihan oikeesti ois kiva tehdä jotain muutakin kuin olla nenä kirjassa 24/7).

Mä mm. valmistelin ja toteutin meidän powerpoint-esityksen (ja siitä tuli hieno) viimeisenä yönä ja nukuin 2h. Sitten mietin vaan seuraavana päivänä, että en saa Suomessa tästä edes kuin hylätty/hyväksytty- arvostelun vapaavalintaisiin opintoihin... MIKS koulu meni taas mun terveyden edelle? EI mitään järkeä. Eilen oli tullut arvostelu esityksestä, saatiin erinomainen arvosana ja ainakin mun pari on superonnellinen! No tulipahan taas opeteltua paremmin powerpointin käyttöä, tiedon hankintaa ja mukauttamista sekä pidettyä akateeminen esitys enkuksi luokan edessä. Joten tottakai, kaikkiin muutoksiin on vaan pakko sopeutua, mut välillä mä vaan mietin täällä, että kyllä professorien ja opiskelijoiden (ja opiskelija-opiskelija) välinen kunnioitus voisi olla vähän tasapainoisempaa, jolloin molempin tarpeet ja voimavarat huomioitaisiin.

hajottaa tää epätietoisuus toisinaan

Mulla on ollut viikon sisään 2 migreeniä, joka ehkä kertoo siitä, että oon ollut liikaa läppärin edessä tekemässä kouluhommia. Onneksi saatiin yhteen esseeseen viikko lisää palautusaikaa (deadline on tuleva tiistai, jee tiedän mitä teen koko viikonlopun...). Rehellisesti voin sanoa, että lukija, jos haet Kanadaan vaihtoon ja luet terveystieteitä niin valmistaudu siihen, että täällä opiskellaan sata lasissa, jos haluat päästä kurssit edes läpi.

Ollaan muuten puhuttu mun ystävien kanssa täällä siitä, että kun vertaillaan kansainvälisesti nuorten osaamista, Suomi on siellä parhaimmassa päässä ja silti Suomen koulutussysteemi ei oo samanlainen kuin esim. täällä. Eli suomalaiset on kouluttautumisessa ja osaamisessa erinomaisella tasolla ilman sellaista systeemiä, joka pakottaa nuoren venymään äärimmäisyyksiin omien voimavarojensa kanssa... Jälleen kerran Suomi hoitaa homman kotiin! :)

Suunnitelmallisuudesta voin jatkaa vielä sen verran, että kun elää vaihtarien kanssa niin EI kannata suunnitella mitään, koska ne suunnitelmat ei vaan toteudu. Mulle yksi suurimmista muutoksista täällä oli se, että mun piti oikeesti totuttautua siihen, ettei suunnitelmat ja lupaukset toteudu. Suomessa voin aina luottaa siihen, että jos sovitaan tapaamisaika, tapahtuma tai mitä tahansa, niin se on niin ja ihmiset on ajoissa. Täällä se menee just toisinpäin.

Mä ite ajattelen niin, että en halua myöhästyä jutuista, koska se on tois(t)en epäkunnoittamista. Se toinen henkilö on kuitenkin antanut kalenteristaan/elämästään sulle aikaa, joten on kunnioittavaa olla ajoissa paikalla (jälleen kerran ollaan ihmisiä ja toisinaan pakollisia myöhästymisiä vaan tapahtuu), mutta sitten kun se on jatkuvaa..... Kerta toisensa jälkeen oon odottanut ulkona vesisateessa yli puoli tuntia, jättänyt tiettyjä kouluhommia, salitreenejä jne.. tekemättä, että voidaan toteuttaa joku yhteinen reissu, jota A) onkin siirretty 6 tunnilla tai B) onkin kokonaan peruttu. perfect. On kyllä oikeesti välillä niin ikävä Suomen meininkiä, jossa asiat toteutetaan johdonmukaisesti, päämäärätietoisesti, tehokkaasti ja sovitulla tavalla. Kuulostaa muuten ihan robotin toiminnalta, kiva :D

Nyt kun oon saanut tarpeeksi avautua niin laitan kuvia meidän metsäreissusta kampuksen vieressä olevaan metsään/luontopolkuun:

Metsäreissu-päivänä meidän piti tehdä jotain ihan muuta, mutta jälleen kerran suunnitelmat muuttuivat täysin. Lopulta meillä oli tosi kiva iltakävely tuolla metsässä, eikä mitään valittamista, mutta koska tää aika täällä käy vähiin niin olisi tosi tehdä muutakin kuin olla aina täällä kampusalueella... Ilta päättyi kattokuvaussessioon kauniin kuutamoillan saattelemana:
                                                         

 
Ihmiset on erilaisia ja se on rikkaus. Mä itse kuulun vaan niihin ihmisiin, jotka haluaa tehdä mahdollisimman monia juttuja ja olla monessa mukana, joten aikataulujen tietäminen helpottaa elämää kummasti! :) Ja on täällä tosi paljon hienoja juttuja :) (tuntuu et usein kirjoitan tänne ärsytyksen aiheista), mutta sitä on niin helppo aina vertailla asioita siihen mihin oon Suomessa tottunut eli tuttuun, helppoon ja turvalliseen, joten tottakai kaikki uusi ja muutokset tuntuu musta isoilta asioilta.

Ah, kaiken tämän jälkeen sanon vaan sen, että en kadu mitään, elän joka päivän täysillä ja nautin. Kaikki tapahtuu kuitenkin just niinkuin pitää ja mä opin kallisarvoisia juttuja koko ajan. Vastoinkäymiset ja epämiellyttävät asiat tuo mulle kestävyyttä ja kestävyys viisautta. Ja kaikki edellämainitut asiat taitaa vaan kuulua tähän vaihdon luonteeseen.


Ihanaa viikonloppua kaikille!