Näinhän täällä käy

Suomifiiliksissä aamupalan suhteen ainakin

Ai mulla onkin tänään tällanen tilaus

En kestä! Yli viikko siitä, kun päivitin viimeksi! Näin se aika oikeesti lentää... Koska ylläriylläri mulla on nyt tosi kiireinen ajanjakso, kerron lyhyesti ja ytimekkäästi jotain mitä tänne kuuluu eli mitä puuhastelin viime viikolla :) Ohessa kuvia tältä päivältä.


* Oon treenannu ahkerasti Capoeiraa, käyny salilla ja tanssimassa Bachataa

* Mulla on puoltoista viikkoa aikaa tehdä kaksi 15 sivun esseetä, yksi suullinen pariesitys, osuuteni ryhmäesseeseen + lukea kotiartikkelit ( + kotiläksyt) kaikkien näiden ohella. Ahistaa, ei ahista, ahistaa, ei ahista.....ei ahista!

* Nukuin pommiin tärkeenä päivänä (se tunne, kun joku asia on todella tärkeä, etkä halua myöhästyä siitä) ja jouduin vaihtamaan vapaaehtoistyöpäivää. Loppu hyvin kaikki hyvin!


* Hirveä väsymys painaa koko ajan päälle. Voisin oikeesti nukkua koko päivän ihan helposti. Hyvät neuvot otetaan vastaan! Yritän nyt syödä enemmän rautaa ja vitamiineja but still....

perfect, myöhästyin noin sekunnilla bussista

No ei sitten muuta kuin seuraavan odottelua...

En ollut ainoa ja ei kyllä haittannut kun sää oli näin mahtava!

 U see, matching colours!

* Suunnitelmat kaiken suhteen meinaa muuttua. Elämä ja tulevaisuus, hmm. Mitä mä oikein haluan? Miten mä voisin auttaa vanhuksia mun ammattitaidolla? Miten voin kehittää asioita parempaan suuntaan? Milloin haluan valmistua? Reissaaminen ja uudet kulttuurit VS. kaikki tuttu ja turvallinen? Kannattaako enää suunnitella mitään?

* Mulle ehdotettiin projektia, joka muuttaisi aika montaakin asiaa. Päätöksiä, päätöksiä, päätöksiä.

* Viime viikolla ikävöin Suomea, perhettä, ystäviä, työntekoa, tuttua ja turvallista ympäristöä, jossa osaan ilmaista itseäni oikealla tavalla (se tunne kun enkun sanat ei vaan riitä kuvaamaan tiettyä tilannetta) Ja ruokaaa! Nyt kun saisin rasvatonta maitorahkaa marjoilla, tuoretta ruisleipää juustolla ja tummaa presidentti-kahvia.

Ennen luentoa oli aikaa vielä lukea. P.S ai että, mikä kirja!

Harbour Centre at lunch time

* Kirjottelin paljon viestejä ystävien kanssa. Elämä tuntuu niin rikkaalta, kun on ystäviä ympäri maailman ja voin oikeesti jakaa mun elämää heidän kanssaan. Jälleen kerran oon niin etuoikeutettu tuntemaan nämä kaikki ihmiset mun ympärillä.

* Mentiin vaihtarien kanssa Carnaval Latin Nighttiin lähibaariin. Oli ihan superhauskaa tanssia ja tutustua uusiin ihmisiin!

kahvia, kahvia, kahvia (Ei todellakaan voita Suomalaista kahvia)

Pitää syödä että jaksaa!

* Skypetin mun perheen kanssa. On vaan niin parasta puhua välillä Suomea jonkun kanssa ja höpötellä ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mun kummityttö on kehittynyt tosi paljon verbaalisesti ja tädin toinen typykkä oli kasvanut jo isoksi tytöksi. Pistetään tähän vielä tää klisee, että aika rientää ja lapset kasvaa niin huimaa vauhtia!

* Kokeilin uutta tekniikka kuntosaliharjoittelussa ja ai että, miten hyvin treeni sujui!

I really try to do my best!

Tässä on matskua mun midtermistä, kyllä kynä sauhusi! (nähtävästi myös tuo opettajan punakynä..)

Eli täällä mun elämä pyörii aikalailla jo tosi peruskaavalla, kun on luentoja ja harrastuksia aina tiettyinä päivinä niin viikko täyttyy yllättävänkin nopeasti :)

Sain tänään takaisin mun midtermin toiselta kurssilta. Tulos ei ollut luokan huonoin ja me ei saatu siitä kirjain-arvioita. Se vaan vaikuttaa siihen lopulliseen arvosanaan. Ihan välihuomautuksena niille, jotka mietitte hakea vaihtoon Vancouveriin: Täällä opiskellaan, really! Kursseja ei todellakaan pääse läpi hengailemalla vaan niiden eteen pitää tehdä töitä.

Juteltiin mun kanadalaisten ystävien kanssa, jotka oli Euroopan maissa vaihdossa viime lukukautena. Ne sano, että siellä yliopistoiden kurssit oli niin "helppoja", että ne vaan reissasi koko ajan ja ei tehneet mitään kurssien läpäisemiseksi. Heidän mielestään SFU:ssa saa kyllä todellakin pistää parastaan jos haluaa A) päästä kurssit läpi B) saada hyviä arvosanoja C) saavuttaa sekä A:n että B:n. Joo Agree! Siihen päälle voi lisätä sen, että akateemisen englannin kirjoittaminen on aika haastavaa (on se tosi palkitsevaakin) ja samalla sun pitää osoittaa sun akateeminen kypsyytesi. Peruskurssithan ois ollu paljon helpompia, mutta minä sitten otin ne haasteellisimmat vaihtoehdot... "Mä meen oikeesti opiskelemaan Kanadaan", jep ja täällä sitä kirjoitetaan esseita jälleen kerran yötä myöten. Ihan kuin oisin elänyt tän ajan joskus aikaisemmin, esim. viime syksynä :D

Koti-ikävästä voin sanoa sen verran, että ei täällä kerkeä oikein ajattelemaan asioita Suomessa, kun on jotenkin hirveesti kaikkea koko ajan päällänsä. Tottakai jos esim. skypettää perheen ja ystävien kanssa niin sitä jää miettimään kaikkea mitä Suomessa tapahtuu. Toinen juttu mikä estää koti-ikävää on nämä ystävät täällä. Oon löytänyt niin ihania ihmisiä mun ympärille, että niiden jättäminen vaihdon lopussa tuntuu ihan kauheelta. Mutta lopulta tollaisetkin elämänkokemukset vahvistaa, luo kestävyyttä ja viisautta tulevaisuutta ajatellen.

Kuvista voitte päätellä, että tänään paistoi aurinko ja ulkona oli jälleen kerran upea keli. Kävin tanssahtelemassa Bachataa (se on niin kivaa! kokeilkaa!) ja siihen päälle kunnon salitreeni. Ilta jatkuu kahden esseen parissa. Kerron salaisuuden: ei yhtään huvittaisi kirjoittaa noita nyt, kun ne on niin supertyöläitä, mutta palkitsen itseni ehkä ihan parhaalla palkinnolla toukokuussa, joten I can do it! Ja väite siitä, että suomenkielen lauseet on hirveen pitkiä.... on totta! Että tämmöstä tänne tältä erää,

Terkkuja kaikille Suomeen!