Kaikkea ja vähän päälle

Aloitetaan suoraan pitemmittä puheitta. Blogihiljaisuuteen on syynsä ja se löytyy tästä SFU:n trisemester-opintosysteemistä sekä ajanpuutteesta. Täällä lukukausi siis jakautuu kolmeen osaan: syksy, kevät ja kesä (jep, jotkut ihan tosissaan haluaa opiskella koko kauniin ja lämpimän kesän), jonkä myötä kurssit kestää sen n. 4kk ja vähän päälle. Aikataulu on aika hmm...tehokas, jonka myötä kurssimateriaali vedetään nopealla tahdilla läpi. Tämähän edellyttää opiskelijoilta armotonta paneutumista kouluun ja opiskeluun (missä aika muulle elämälle?). Jälleen kerran oon niin onnellinen meidän opintojärjestelmästä Suomessa, oikeesti meillä on aikaa nauttia kesästä, käydä töissä ja harrastuksissa, viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa sekä fiilistellä elämää! We are so lucky! :)

Itsehän olen tottunut Suomessa hmm... suht. nopeatempoiseen ja kiireiseen elämään, mutta täällä se on ihan eri juttu tämän kielen takia. Vie muuten oikeesti yllättävän paljon aikaa kirjoittaa edes yksi 15 sivun akateeminen ja kriittinen essee enkuksi (arvostelutaso on erittäin vaativa), sitten kun niitä on useampi niin kyllä munkin hymy hyytyi :/ Mutta sateesta aurinkoon, voitin jo kerran itseni eli sain palautettua deadlineen mennessä mun ekan yksilöesseen, poitsit ja highfivet sille! Ja eikun uutta kohti!

Sunnuntaina aamulla 06.45, kun lopettelin esseetä

Sää on vaihdellut täällä ihan älyttömästi! Aamulla katson ulos ja paistaa aurinko, menen ulos ovesta ja kävelen vesisateessa bussipysäkille ja lopulta palaan luennoilta lumisateen saattelemana takaisin kampukselle. Aurinkoa ja kesää odotellessa sitten :) Viime viikko meni kirjaimellisesti tietokoneen edessä ja kouluhommien parissa. Nyt oon taas askeleen lähempänä kurssien loppuunviemistä, jes!

Viikonloppuna oli St.Patrick`s Day ja kaikki, siis aivan kaikki juhlisti sitä täällä kampuksella ja keskustassa. Mä jäin tunnollisesti kotiin ahkeroimaan koulutehtävien parissa (MIKS?). Kyllä mun pitäis varmaan oppia pois tästä liiallisesta tunnollisuudesta, mut ähh...se on niin vaikeeta! Täällä oli viikonloppuna (ja taitaa olla edelleenkin) karhuvaroitukset päällänsä eli meidän pitää välttää lenkkeilyä metsän siimeksessä ja metsäalueiden lähettyvillä, koska karhut todellakin on liikkeellä täällä kampuksen lähellä. Mua kyllä toisaalta houkuttais ihan älyttömästi nähdä karhu tuolla luonnossa (äiti ei varmaan tykkäis, jos tekisin tuttavuutta noiden mustakarhujen kanssa...)

mun uus lemmikki

Pienet ilot arjen keskellä tekee mut aina niin iloiseksi! Että musta oli superparasta viime viikolla nähdä ees nopeesti mun tosi hyvää ystävää Delfinaa, jolta sain mm. ton pienen lahjan eli Koalan. Nojoo, toi oli jotain seminaarisälää (ihan paras), mutta lahja on aina lahja! I totally appreciate! Ai niin, oon myös aloittanut pelaamaan Squashia täällä joka maanantai. Se on mulle lajina uusi tuttavuus, koska Suomessa en jotenkin syttynyt siihen yhtään... Se onkin tosi kivaa, kaikkien kannattaa kokeilla (erityisesti jos on turhautumista esim. esseen kirjoittamista kohtaan), siinä saa hyvää liikuntaa ja iloista mieltä :)

Tänään tapahtui myös jotain ekstrajännää. Olin luennoilla, jossa meillä oli vieraina Intiasta Kanadaan muuttaneita maahanmuuttajia. Yksi vieraista (n.70-vuotias nainen) puhui enkkua tosi heikosti, mutta luennon lopussa hän meni silti rohkeasti keskustelemaan yhden opiskelijatytön kanssa. Intialainen nainen sanoi tytölle, että tämän tulisi mennä lääkäriin mahdollisimman nopeasti, sillä hänen kaulastaan näkee tytön sairastavan etenevää ja kivuliasta tautia (kaula näytti minusta ihan normaalilta). Sitten tyttö vastasi, että hän onkin epäillyt, että jotain on vialla ja yksi mahdollisista tautiepäilystä on juurikin tuo sama tauti, josta nainen kertoi. Tähän väliin me muut opiskelijat oltiin suut ihan ymmällään, siis mitä??? Kertauksena: nainen ja tyttö eivät olleet koskaan tavanneet toisiaan ja tosta noin tuo nainen "diagnosoi" tytön ensinäkemältä. Ei tähän voi muuta sanoa, kuin uskomatonta! Tyttö oli varannut jo pari viikkoa sitten lääkäriajan ja tällä viikolla hän pääsee vihdoin tutkimuksiin. Ootan nyt sitten jännittyneenä, että oliko nainen oikeassa taudin suhteen. Mutta oikeesti, vielä kerran... ihan uskomatonta! Tässä taas näkee sen, mitä ikääntyminen tuo tullessaan... Niin paljon elämänviisautta ja -kokemusta!

Tänään mulla oli myös viimeinen Bachata-tunti... Tulee niin ikävä kaikkia! Ja just, kun oppi tuntemaan niitä muita ihmisiä sieltä tunnilta paremmin, niin sitten ne loppuu.. Well, that`s part of life... Illalla lähdin vielä hyvän ystävän kanssa iltakävelylle tuonne kampusalueelle. Tarkoituksena oli ottaa kuvia teille tänne, mutta mun kamera ilmoitti iloisesti puolessa välissä matkaa, että "vaihda paristot". Jeps. No sain onneksi Joshilta parit kuvat pummastua, et on edes jotain :)

stairs

title art

Tänään sain myös kuulla niin ihanan ilosanoman, kun meidän professori siirti meidän esseen deadlinea viikolla! AWESOMEEE! Aion todellakin nukkua ja levätä sekä viettää aikaa mun ystävin seurassa :) Tajusin tässä myös, että vaihtoa on enää jäljellä n.6 viikkoa. MITÄ? Joo, pikkusenko toi mun To-Do/Experience-lista kasvoi vauhdilla! On vielä niin paljon juttuja kokematta ja tekemättä, tulee kiire... Aika menee niin nopeesti ettei mitään rajaa. Toisaalta mä voin hengailla just näiden tyyppien kanssa samaan aikaan, vain kerran elämässä, just täällä, joten tavallaan haluisin vaan viettää aikaa noiden ihmisten kanssa :) Mulla tulee niin ylisuuri-ikävä monia tyyppejä täällä! Miten sitä ihminen kiintyykin toisiin niin nopeasti? Huh, no onneksi vielä ei oo itkun aika, vaan voin siirtää sen huolen tulevaisuuteen, elää hetkessä ja nauttia elämästä! :)

Koska toi esseen deadline siirtyi viikolla, niin voin viettää tällä viikolla paljon enemmän aikaa muiden kanssa. Päiväthän alkoi sitten heti buukkaantumaan täyteen as always... Huomenna sushilounasta, kouluhommia,vähän salia ja Capoeiraa (vapaaehtoistyö peruuntui). Torstaina lisää Capoeiraa, Korealaista lounasta ja illallinen porukalla. Perjantaiksi sain kutstun Taco-iltaan, joten mexican food here I come :) Lauantaina pidetään tyttöjen kanssa espanjalainen ilta ja mennään downtowniin sellaiseen true Spanish-ravintolaan, josta matka jatkuu yökerhoon tanssimaan. Sunnuntaiksi on luvassa pikku reissu Capilanoon. Ihana elämä, ihanat ihmiset! :)

mun heikko yritys ottaa hieno kuva

Annan itselleni kymmenen pistettä ja papukaijamerkin tästä suomenkielestä, jonka sain muotoiltua yllättävänkin hyvin tekstiksi. Tätä nykyä mun on niin paljon helpompi miettiä, keskustella ja kirjoittaa enkuksi, että mun suomenkieli on hyvin tahmeaa...sorry for that! Eli ainakin enkku on todellakin parantunut tämän vaihdon aikana :)

Carpe Diem!